Tänään kävin Swayambhunath'ssa, jota kutsutaan myös Apinatemppeliksi. Se on kukkulan laella oleva alue, jossa on useita erilaisia ja erikokoisia hindu- ja budhalaistemppeleitä. Pienimmät niistä olivat vain pienehköjen patsaiden kokoisia ja suurimmat pienen talon kokoisia ja niihin siis mahtui siis sisällekin.

Aluetta kutsutaan Apinatemppeliksi, koska siellä asuu pyhinä pidettyjä apinoita. Tarinan mukaan alueella asui budhalainen oppinut mies. Hänen olisi pitänyt pitää hiuksensa lyhyinä, mutta hän antoi niiden kasvaa ja sai täitä. Nämä täit muuttuivat alueen apinoiksi. 

Täällä on tällä hetkellä sadekausi ja paluumatkalla hotellille saimme tosiaan tuntea sen. Juuri kun olimme lähdossä takaisin päin alkoi sataa. Sade ei ollut todellakaan mitään pientä tihkua vaan sitä tuli oikein kunnolla. Sadetakeista huolimatta kastuimme alusvaatteita myöten läpimäriksi ja kaduillakin muutamassa kohtaa pääsimme melkein kahlaamaan. Hotellihuonekämppikseni tuossa vieressä yrittää kuivatella mukana olleita seteleitään. Minun lompakkoni sattui jotenkin onnekkaasti kassissani olleiden muovipussien keskelle ja rahani olivat siis vain hieman kosteita. Puhelimenikin vaikuttaa edelleen toimivan ihan hyvin.

Alla muutama kuva Apinatemppeliltä.

Matka Helsingistä eteenpäin sujui ongelmitta. Toki se oli pitkä ja uuvuttava, mutta voi sen kuitenkin sanoa menneen hyvin. Sekä minä että matkalaukkuni sisältöineen saavuimme Kathmanduun samalla koneella ja Nepalin viisuminkin sain hankittua suhteellisen sujuvasti lentokentältä. 

Olen nyt ollut täällä Kathmandussa pari päivää. Varsinkin eilen pääasiallisesti lepäsin ja yritin tottua paikkaan.  Vähän samalla teemalla olen mennyt vielä tänäänkin. Olen kuitenkin ehtinyt myös hieman tutustumaan kaupunkiin. Ainakin näin vielä melko ensivaikutelmalta tämä on mukava paikka. Kaupungilla kulkiessa on selvää että mikään rikas maa ei todellakaan ole kyseessä ja kapeilla kaduilla vilkas ja ajoittain kaoottinen liikenne on välillä aika väsyttävää. Kuitenkin täällä on ilmapiirissä paljon rentoutta ja jonkinlaista rauhallisuuttakin. Kulttuurishokki ei siis ainakkan vielä ole iskenyt

Tämän ensimmäisen viikon täällä asun Kathmandussa Thamel nimisellä alueella. Tämä on ilmeisesti melko turistialuetta. Alun tutustumisjakson jälkeen siirryn vähän syrjemmälle, noin yhdeksän kilometrin päähän, ilmeisesti vähän aidommalle ja toivottavasti myös vähemmän kaoottiselle alueelle.

Istun nyt Helsingin lentoasemalla. Lento Delhiin lähtee noin puolentoista tunnin kuluttua ja sitten meneekin noin pari kuukautta ennen kuin näen Suomea seuraavan kerran. Delhissä vaihdan konetta ja perille määränpäähäni, Nepaliin ja Kathmanduun, pääsen huomenna iltapäivällä.

Tällä hetkellä päälimmäinen tunne on väsymys. Heräsin aamulla ihan liian aikaisen tuntuisesti Oulu-Helsinki -lennolle ja olin myös täällä lähes naurettavan aikaisin. Vaihtoaikaa täällä Helsingissä on kymmenisen tuntia. Muuten olen ollut lähes hämmästyttävän rauhallinen tämän matkan suhteen. En ole hermoillut tai panikoinut. Hyvin käytännönläheisellä asenteella olen mennyt tyyliin osta liput, pakkaa tavarat ja sitten vain menoksi. On tässä reissun varrella sitten toki aikaa erilaisiin intoiluihin ja panikointeihinkin, mitä sitä suotta etukäteen niin kovasti.